torstai, 19. kesäkuu 2008

Ei enää...

Ei enää. Enempää ei kestä... En halua enää tuntea tällä tavalla.

On Kurjaa vain tulla tänne ja kirjoittaa kivusta ja epätoivosta...

Mutta en oikein... pysty muuhunkaan.

Miltä tuntuu, kun rakastaa jotakuta... ja hän rakastaa sinua?

...tunnetta ei voi sanoin kuvailla.. ei valheita.. ei mitään.. vain... Luottamus.. 

Sitten... herääminen todeelisuuteen.. erotettu toisistaan.. puolet maailmasta venyy välille...

Kipu viiltää päivästä toiseen... öitään ei voi nukkua kunnolla...

Lähelle ei pääse... ei saa.. lopullista.. kaikki on liian lopullista...

Lopultakin... on pakko sanoa hyvästit... hyvästit sille mahdollisuudelle, että voisi olla yhdessä...

Hyvästit ilolle. Hymyllesi... Nauravalle katseellesi... Sille kaikelle...

Vaan mikä olen puolikkaana?

En ainakaan se onnellinen tyttö, joka keraan kulki vierelläsi...

Miltä tuntuu rakastaa jotakuta, joka rakastaa sinua... mutta ette voi olla yhdessä.. koska siitä aiheutuu liikaa kipua....?

.....

Revi minut hajalle.

Ei enää... Sattuu... 

Miksi ihmisen sydän on näin heikko? Miksi?

Eikö voisi olla mahdollista... vain raastaa se ulos ja siten tuhota tämä viiltävä tuska sen sisällä?

....

En halua luopua muistoistani...

Oli kipu kuinka kova tahansa...

Oli kanssasi puhuminen kuinka tuskaisaa tahansa...

En voi sanoa hyvästejä...

Sillä....

Se ei kuole pois.

torstai, 24. huhtikuu 2008

Sairastamaan!

*hyvin sarkastisesti*

YAY! Ja taasen sängynpohjalla kurkkukipuisena ja äänestä ei sitten mainitakaan. Mahdollinen angiina 50% todennäköisyydellä. Ja lauantaina piti muka olla vykoe. Ja pah! Ei paljoa naurata...

keskiviikko, 16. huhtikuu 2008

Koekausi

Ysiluokan kevät ei sitten todellakaan ole mitenkään helppo. Ainakaan niille, jotka välittävät koetuloksistaan ja siitä, millaiseen lukioon/ammattikouluu (tai ammattilukioon sen puoleen)päätyvät. Itselläni on aika mahtavan kokoinen stressä päällä. Ollut jo kuukauden jos ei enemmän.

Lisäksi joku tarkkaamaton tahvo onnistui töytäisemään pikku sisartani autollaan. Sisko on kunnossa, mutta harmittaa silti.

Lisäksi suunnitelmani Amerikan matkasta kielikoulu tarkoituksessa on melkoisen kyseenalaisena.

Pitäisi hoitaa niin monen monituista asiaa ja kiirettä pitää koko ajan. Hädin tuskin blogia ehtii pitämään.

Toivottavasti muilla menee paremmin.

maanantai, 7. huhtikuu 2008

Elämän huumorintaju on kieroontunut...

Jälleen kerran! Otsikolla ja tulevalla tekstillä ei ole MITÄÄN tekemistä toistensa kanssa.

Yritän tässä vain koota itseäni ennen treeneihin lähtemistä. Ajattelin,. että kirjoittaminen auttaisi....

(10 minuuttia myöhemmin) Edes vähän. Joo ei mitään. O_O Kesken kirjoittamisen järkytetään hengiltä. Maailma on aika pirun pieni. >_<

Ei voi mitään.. no kuka on samaa mieltä?

Siis siitä, että elämällä on kieroontunut huumorintaju? No käsiä ylös?

perjantai, 4. huhtikuu 2008

Voi angst!

Kirjoittelin tässä ysk päivä vihkooni ihan huvin vuoksi, niin kuin tykkään tehä aina vähän väliä. Noh siinähään kävi totta aki niin, että aloin kirjoittaa englanniksi. Siis ihan random pohjalta.  No jaa. Runosta tuli sellainen kuin tuli. Oli se täällä blogissakin pari päivää. Otin tosin jo pois. :P