Ei enää. Enempää ei kestä... En halua enää tuntea tällä tavalla.

On Kurjaa vain tulla tänne ja kirjoittaa kivusta ja epätoivosta...

Mutta en oikein... pysty muuhunkaan.

Miltä tuntuu, kun rakastaa jotakuta... ja hän rakastaa sinua?

...tunnetta ei voi sanoin kuvailla.. ei valheita.. ei mitään.. vain... Luottamus.. 

Sitten... herääminen todeelisuuteen.. erotettu toisistaan.. puolet maailmasta venyy välille...

Kipu viiltää päivästä toiseen... öitään ei voi nukkua kunnolla...

Lähelle ei pääse... ei saa.. lopullista.. kaikki on liian lopullista...

Lopultakin... on pakko sanoa hyvästit... hyvästit sille mahdollisuudelle, että voisi olla yhdessä...

Hyvästit ilolle. Hymyllesi... Nauravalle katseellesi... Sille kaikelle...

Vaan mikä olen puolikkaana?

En ainakaan se onnellinen tyttö, joka keraan kulki vierelläsi...

Miltä tuntuu rakastaa jotakuta, joka rakastaa sinua... mutta ette voi olla yhdessä.. koska siitä aiheutuu liikaa kipua....?

.....

Revi minut hajalle.

Ei enää... Sattuu... 

Miksi ihmisen sydän on näin heikko? Miksi?

Eikö voisi olla mahdollista... vain raastaa se ulos ja siten tuhota tämä viiltävä tuska sen sisällä?

....

En halua luopua muistoistani...

Oli kipu kuinka kova tahansa...

Oli kanssasi puhuminen kuinka tuskaisaa tahansa...

En voi sanoa hyvästejä...

Sillä....

Se ei kuole pois.